Ollaan nyt siis oltu jo pari päivää Vietnamin puolella ja rajanylitys oli taas aika mielenkiintoinen kokemus. Bussi jätti meidät yhdelle portille josta piti kävellä pari sataa metriä toimistolle, jonne meidän opas vei meidän passit. Passien sisälle piti jokaisen laittaa dollarin seteli, jotta asiat hoituvat hieman nopeammin :-D 30 asteen helteessä ja auringon paahteessa odottaessa alkoi kaikilla vähän tulla jo hiki ja väsymys iskeä, mutta pian päästiin taas kävelemään vähän lisää rinkat selässä seuraavalle toimistolle, jossa piti taas sujauttaa se dollari sinne passin sisään. Lopulta leimat tuli passiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Ei olla taidettu täällä kertoa, että Kambodzan matka tehtiin osana tälläistä ryhmämatkaa. Meidän ryhmässä oli 15 henkeä ympäri maailmaa ja kaikki lähentelivät sitä 30-vuotta eli oltiin meidän ryhmän juniorit, mutta silti tultiin hyvin toimeen. Ryhmän kanssa oli tosi helppo ylittää maiden rajoja, kun opas osasi hoitaa hommat sujuvasti, että keskenämme oltaisiin oltu varmaan aika hukassa. Ryhmämatkalla tekemistä kuitenki oli ihan koko ajan ja rytmi tosi aikataulutettua eli kauhealla kiireellä kiidettiin koko ajan, niin se ei ollut oikein meidän juttu, koska oltiin jo totuttu matkustamaan kahdestaan ja tekemään mitä huvittaa ja millon halutaan. Nyt tänään osa lentää kotiin ja osa jatkaa matkaa vielä Hanoihin, kun taas me jäädään vielä pariksi päiväksi tänne Saigoniin ihan keskenämme eli ollaan taas keskenään ja saadaan tehdä mitä halutaan.
Ekana yönä Vietnamissa nukuttiin paikallisessa kylässä, jota meidän matkanjärjestäjä tuki. Saavuttiin paikalle aika myöhään niin oli jo pimeetä ja rinkat selässä taskulampun valossa kipitettiin polkua pitkin tänne talolle, jossa nukuttiin. Meillä oli söpö pieni bambuhuone pinkillä hyttysverkolla ja tuulettimella, josta ei tuntunut kauheasti olevan hyötyä :-D Illalla päästiin näkemään miten Vietnamilaisia lettuja tehdään, jotka on ihan sairaan hyviä ja muutenkin nautittiin tosi herkullinen illallinen siellä.
Seuraavana aamuna 6:30 lähdettiin Can thon kelluville markkinoille, josta paikalliset kauppiaat käyvät ostamassa monta sataa kiloa hedelmiä tai vihanneksia ja lähtevät sitten myymään niitä eteenpäin toreille yms. Myyjien veneiden keulassa oli korkeat tangot, jossa roikkui se vihannes tai hedelmä, mitä he myivät niin ihmiset löysivät tarvitsemansa nopeasti. Kaisa rakastui markkinoilla vietnamilaiseen kahviin, samalla kun syötiin ananaksia.
Eilen iltapäivällä markkinoiden jälkeen saavuttiin lopulta Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Saigon on Vietnamin suurin kaupunki ja täällä asuu noin 12 miljoonaa asukasta. Me ollaan tykästytty tähän maahan ihan älyttömästi ja tähän kaupunkiin! Kaikki on jotenkin niin paljon puhtaampaa ja organisoidumpaa kuin aikaisemmissa kohteissa. Tietysti liikenne on kaoottista, sillä kaupungista löytyy 9 miljoonaa skootteria, joten tien ylityksessä on aina omat pienet riskinsä :-D Jos liikennevalot tuntuu kestävän liian kauan tai muuten vaan tökkii niin skootterikuskit pyyhältää kylmän viileästi jalkakäytävällä ja kaahaa siellä sitten. Eilen käveltiin kiertelemässä kojuja kaduilla, kun hetkeksi katsoin sivulle ja meinasin jo jäädä skootterin alle eli niitä menee kaikkialla ihan koko ajan.
Liikeenteeseen päästiin tutustumaan oikein kunnolla, kun lähdettiin muutaman tunnin riksa-ajelulle ympäri kaupunkia. Riksa on siis polkupyörä, jonka edessä on tuoli, jossa istutaan. Vierailtiin Vietnamin sotamuseossa ja muutamassa muussa kaupungin nähtävyydessä samalla ajelulla. Illalla käytiin syömässä katuruokaa ja noustiin Saigonin korkeimpaan kattobaariin ihailemaan maisemia.
Seuraavien päivien aikana varmaan levätään vähän väsymystä tuosta reissusta ja tutustutaan Saigoniin, sillä perjantaina lähtee lento Phu Quocin saarelle viikoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti