Phu Quoc

Me lennettiin viime perjantaina Saigonista tänne Phu Quocin saarelle. Lennon piti kestää tunnin, mutta kun nousun jälkeen olimme olleet ilmassa noin 5 minuuttia, alkoi lentokoneen nokka painua maata kohti ja tässä vaiheessa olimme melko varmoja kuolemastamme. Muut istuivat kuitenkin ihan rauhallisesti penkeillään eivätkä hätäilleet lentokoneen putoamista, kuten me. Lopulta lento kestikin siis vain 20 minuuttia ja ei, emme pudonneet alas. Ei vieläkään kyllä käsitetä, että miksi lipuissa lukee lennon keston olevan reilu tunti, kun todellisuus on 20 minuuttia...

Oltiin etukäteen varattu meille majoitus täältä 9 Station hostellista kahdeksaksi yöksi ja tää paikka on ihan mahtava! Hostelli on tosiaan ihan uusi ja avattu vasta nyt lokakuussa eli kaikki tosi uutta ja puhdasta. Sijainti on sopivan lähellä rantaa ja pihalta löytyy myös omakin allas. Me nukutaan neljän hengen dormissa ja tällä hetkellä kämppikset ovat kotoisin Itävallasta ja Hollannista. Ollaan nyt yritetty siis pitää tavarat mahdollisimman siististi, eikä levittää niitä ympäri huonetta, niinkuin normaalisti tehtäisiin yksityisessä huoneessa :-D 

Meidän ekan vuorokauden aikana täällä törmättiin enemmän suomalaisiin, mitä ollaan koko viimeisen kuukauden aikana törmätty. Hassua, koska ajateltiin, että Thaimaa olisi täynnä suomalaisia, mutta se onkin tämä pieni saari Vietnamissa. Ekana iltana tutustuttiin Niinaan meidän hostellilla ja ollaan vietettykin nyt muutama päivä hänen kanssaan, mutta huomenna hän jatkaa matkaa kohti uutta kaupunkia. 

 

 

Tiivistetysti ollaan viime päivinä lähinnä maattu rannalla tai altaalla ja nautittu hyvästä säästä, tänään juuri todettiin, ettei Vietnamissa ole satanut vielä kertaakaan sinä aikana, kun ollaan täällä oltu. Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja huristeltiin sillä läheiselle vesiputoukselle uimaan, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Sao beachille. Rantaa on kehuttu saaren kauneimmaksi, mutta se oli todella roskainen ja saastunut, joten uimassa ei käyty. Etsittiin vain hyvät palmut, joihin ripustettiin meidän riippumatot ja chillattiin niissä pari tuntia. Tänään vuokrattiin polkupyörät, jotka todettiin tosi käteviksi täällä kaupungissa liikkumiseen. Päästiin tosi helposti kauemmaksi kivaan rantabaariin istuskelemaan ja ihailemaan auringonlaskua. 

 

 

 

  

 

 

  

Saigon

Ollaan nyt siis oltu jo pari päivää Vietnamin puolella ja rajanylitys oli taas aika mielenkiintoinen kokemus. Bussi jätti meidät yhdelle portille josta piti kävellä pari sataa metriä toimistolle, jonne meidän opas vei meidän passit. Passien sisälle piti jokaisen laittaa dollarin seteli, jotta asiat hoituvat hieman nopeammin :-D 30 asteen helteessä ja auringon paahteessa odottaessa alkoi kaikilla vähän tulla jo hiki ja väsymys iskeä, mutta pian päästiin taas kävelemään vähän lisää rinkat selässä seuraavalle toimistolle, jossa piti taas sujauttaa se dollari sinne passin sisään. Lopulta leimat tuli passiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Ei olla taidettu täällä kertoa, että Kambodzan matka tehtiin osana tälläistä ryhmämatkaa. Meidän ryhmässä oli 15 henkeä ympäri maailmaa ja kaikki lähentelivät sitä 30-vuotta eli oltiin meidän ryhmän juniorit, mutta silti tultiin hyvin toimeen. Ryhmän kanssa oli tosi helppo ylittää maiden rajoja, kun opas osasi hoitaa hommat sujuvasti, että keskenämme oltaisiin oltu varmaan aika hukassa. Ryhmämatkalla tekemistä kuitenki oli ihan koko ajan ja rytmi tosi aikataulutettua eli kauhealla kiireellä kiidettiin koko ajan, niin se ei ollut oikein meidän juttu, koska oltiin jo totuttu matkustamaan kahdestaan ja tekemään mitä huvittaa ja millon halutaan. Nyt tänään osa lentää kotiin ja osa jatkaa matkaa vielä Hanoihin, kun taas me jäädään vielä pariksi päiväksi tänne Saigoniin ihan keskenämme eli ollaan taas keskenään ja saadaan tehdä mitä halutaan.

Ekana yönä Vietnamissa nukuttiin paikallisessa kylässä, jota meidän matkanjärjestäjä tuki. Saavuttiin paikalle aika myöhään niin oli jo pimeetä ja rinkat selässä taskulampun valossa kipitettiin polkua pitkin tänne talolle, jossa nukuttiin. Meillä oli söpö pieni bambuhuone pinkillä hyttysverkolla ja tuulettimella, josta ei tuntunut kauheasti olevan hyötyä :-D Illalla päästiin näkemään miten Vietnamilaisia lettuja tehdään, jotka on ihan sairaan hyviä ja muutenkin nautittiin tosi herkullinen illallinen siellä. 

 

Seuraavana aamuna 6:30 lähdettiin Can thon kelluville markkinoille, josta paikalliset kauppiaat käyvät ostamassa monta sataa kiloa hedelmiä tai vihanneksia ja lähtevät sitten myymään niitä eteenpäin toreille yms.   Myyjien veneiden keulassa oli korkeat tangot, jossa roikkui se vihannes tai hedelmä, mitä he myivät niin ihmiset löysivät tarvitsemansa nopeasti. Kaisa rakastui markkinoilla vietnamilaiseen kahviin, samalla kun syötiin ananaksia. 

 

  

Eilen iltapäivällä markkinoiden jälkeen saavuttiin lopulta Ho Chi Minh Cityyn eli Saigoniin. Saigon on Vietnamin suurin kaupunki ja täällä asuu noin 12 miljoonaa asukasta. Me ollaan tykästytty tähän maahan ihan älyttömästi ja tähän kaupunkiin! Kaikki on jotenkin niin paljon puhtaampaa ja organisoidumpaa kuin aikaisemmissa kohteissa. Tietysti liikenne on kaoottista, sillä kaupungista löytyy 9 miljoonaa skootteria, joten tien ylityksessä on aina omat pienet riskinsä :-D Jos liikennevalot tuntuu kestävän liian kauan tai muuten vaan tökkii niin skootterikuskit pyyhältää kylmän viileästi jalkakäytävällä ja kaahaa siellä sitten. Eilen käveltiin kiertelemässä kojuja kaduilla, kun hetkeksi katsoin sivulle ja meinasin jo jäädä skootterin alle eli niitä menee kaikkialla ihan koko ajan. 

Liikeenteeseen päästiin tutustumaan oikein kunnolla, kun lähdettiin muutaman tunnin riksa-ajelulle ympäri kaupunkia. Riksa on siis polkupyörä, jonka edessä on tuoli, jossa istutaan.  Vierailtiin Vietnamin sotamuseossa ja muutamassa muussa kaupungin nähtävyydessä samalla ajelulla. Illalla käytiin syömässä katuruokaa ja noustiin Saigonin korkeimpaan kattobaariin ihailemaan maisemia. 

 

 

 

 

Seuraavien päivien aikana varmaan levätään vähän väsymystä tuosta reissusta ja tutustutaan Saigoniin, sillä perjantaina lähtee lento Phu Quocin saarelle viikoksi. 

Phnom Pehn&Sihanoukville

Heippa! Tällä hetkellä ollaan jo toista yötä Vietnamissa, mutta yritän tiivistää meidän loppu ajan Kambodzassa jotenkin tähän. Yhtenä iltana olin jo tehnyt pitkän postauksen sieltä, mutta täällä on ollut niin huono netti niin se katosi jonnekki bittitaivaaseen...

Kambodzassa vietettiin vielä muutama päivä pääkaupungissa Phnom Pehnissä, jossa on noin miljoona asukasta. Vierailtiin siellä Killing fieldseillä ja S21-museossa, jotka ovat peräisin Kambodzan kansanmurhasta 1970-luvun lopusta. Meidän opas kertoi asioista todella mielenkiintoisesti ja koskettavasti, sillä kansanmurhassa hän oli menettänyt omat isovanhempansa sekä kolme sisarustaan. Kansanmurhassa kuoli monia miljoonia ihmisiä, mikä on suuri osa väestöstä noin pienessä maassa, siksi vaikutukset näkyvät edelleen vahvasti katukuvassa. Kambodzasta ei löydy paljon yli 40-vuotiaita ihmisiä, sillä suurin osa sai surmansa tuossa kansanmurhassa. Molemmat kohteet olivat henkisesti todella rankkoja kun nähtiin kaikkia kuvia ja kuultiin tarinoita, mutta samalla todella mielenkiintoisia eli suositellaan kumpaakin kohdetta jos on menossa Kambodzaan. Phnom Pehnin keskellä virtaa myös suuri joki, jossa oltiin eräänä iltana muutaman tunnin risteilyllä. 

  

 

 

Phnom Pehnistä suunnattiin Sihanoukvilleen rannalle, jossa lähinnä rentouduttiin syömällä hyvin ja makoilemalla rannalla pari päivää. Rantakulttuuri oli ihan erilainen Thaimaaseen verrattuna, siinä missä Thaimaassa sait maata rauhassa rannalla tultiin tuolla myymään ties mitä tavaroita ja palveluita. Mehän heti haksahdettiin niihi manikyyrimammoihin, mutta mikäs siinä rannalla makoillessa, kun muut laittavat sinua kuntoon ;-) 

 

 

 

 

Kambodza yllätti meidät ihan täysin ystävällisyydellään ja ihanalla ruualla! Harmi, että aikaa ei ollut enempää, sillä kaikenlaista olisi vielä halunnut kokea ja nähdä. Kambodza tosiaan on edelleen hyvin köydä maa, mikä näkyy varsinkin maaseudulla. Kaupungeissa turismi kasvaa kovaa vauhtia ja suuria pilvenpiirtäjiä ja muita rakennuksia näytti olevan rakenteilla vähän kaikkialla eli turismi on todella tärkeä elinkeino. Paikalliset puhuvat todella hyvää ja selkeää englantia melkein kaikkialla ja ovat paljon ystävällisempiä turisteille kuin esim. Thaimaassa. Kuljettiin paljon busseilla ympäriinsä ja samalla huomasi teiden olevan todella huonossa kunnossa eli bussi pomppi ja tärisi, muutenkin aika hullun liikenteen seassa.. Matkalla Sihanoukvillestä Vietnamin rajalle meinattiin ajaa kolari mm. kolmen lehmän, kahden vuohen ja yhden kanaperheen kanssa, sekä tietysti muutama mopo meinasi tulla kylkeen jostain. 

Siem Reap

Eilen aamulla 6:30 bussi Bangkokista starttas kohti Kambodzaa ja mein nykyistä sijaintia eli Siem Reapia. Matkat meni ihan hyvin bussissa nukkuen ja maisemia ihaillessa, Kambodzan suurlähetystöstä haettiin matkalla meille viisumit ja ne maksoi noin 40 dollaria ja viisumin kanssa saa olla 3kk täällä. Rajanylitystä vähän stressattiin jo siinä, kun bussin perästä rinkat heitettiin johonkin puukärryyn miehen työnnettäväksi rajan yli, rinkat kuulemma saataisiin sitten tarkastusten jälkeen takaisin. Kun muutamat miehet olivat meistä kuvia ottaneet ja leimanneet passeja tarpeeksi päästiin vihdoin Kambodzan puolelle ja ihme kyllä meidän rinkatkin meitä siellä puolen odotteli.

 

 

Oltiin ihan poikki tästä kaikesta kuumuudesta ja matkustamisesta, mutta melkein heti perille saavuttua lähdettiin paikalliseen yhteisöön syömään ja tutustumaan heidän kylään. Saatiin hyvää ruokaa ja päästiin leikkimään kylän lasten kanssa ja he treenaamaan englannin kieltään meidän kanssa. Ilta oli tosi kiva, mutta lopulta uni alkoi painaa ja hotellilla nukahdettiin heti. Tänään aamulla herätyskello soitti vielä aikaisemmin eli jo kello 4:00, sillä lähdimme Angor Watin temppelille katsomaan auringonnousua. Auringonnousua oli päättänyt tulla katsomaan myös tuhat muutakin turistia eli ruuhkaa riitti :-D Näkymät temppelillä tuolloin kello 6 aikaa aamulla olivat sen herätyksen arvoiset eli suositellaan menemään sinne silloin klo 5:30! Kierrettiin muutama muukin lähialueen temppeli ja kuunneltiin oppaan kertomuksia temppeleistä ja niiden historiasta. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Temppelikierroksen jälkeen lähdettiin kokkikurssille, joka oli todella hauska. Käytiin meidän kokin kanssa kauppahallista ostamassa tuoreita aineksia meidän ruokiin ja palattiin ravintolaan kokkaamaan. Tehtiin aluksi mausteista mangosalaattia ja kasviskeittoa, jonka liemeen käytetään erästä paikallista mausteseosta. Hurahdettiin molemmat tähän mausteeseen niin, että kummankin rinkassa nyt pussit sitä kotiin vietäväksi. Pääruuaksi tehtiin tähän samaan liemeen kalakastike riisin kera ja jälkkäriksi Kaisalla oli banaanisagokookosvanukasta, kun taas minä en sattuneesta syystä sitä banaania syönyt ja sain tehdä mango sticky riceä itselleni. Tykättiin tästä kokkailusta tosi paljon, sillä oltiin kahdestaan tuolla kurssilla niin saatiin kunnon opetusta. 

 

 Kambodzan ensivaikutelma oli heti, että maa on selvästi paljon köyhempi kuin Thaimaa ja todella erilainen, vaikka ajateltiin maiden olevan jotenki aika samanlaisia. Kambodza on ollut tosi positiivinen yllätys ja melko edullinen myös eli ollaan tykätty täällä olla! Varsinkin dollarin maksavat jalkahieronnat on ollut mieleiset...